Public kovaa kullia

28.04.2018

public kovaa kullia

In the narrow sense, 'local agreement' means agreeing on the terms and conditions of employment at the workplace based on the provisions of the applicable collective agreement. The procedures for local agreement are determined in the applicable collective agreement, and they must always be observed.

An agreement deviating from the provisions of a collective agreement is only possible when the collective agreement specifically allows or authorises local agreement on a particular matter in derogation from the collective agreement or when it involves how to apply a specific provision of the collective agreement at the workplace.

Terms and conditions of employment more advantageous to the employee than required by law and the applicable collective agreement may always be agreed on locally.

Terms and conditions that conflict with the collective agreement may not be agreed upon locally or in employment contracts. A shop steward or personnel representative must always have a separate authorisation from the party concerned if local agreement is about to change anything agreed on in an individual employee's employment agreement. The parties to a local agreement may generally agree among themselves whether the local agreement is to be concluded in writing or verbally.

However, the employment legislation or collective agreement may require a local agreement to be executed in writing in certain situations. Local agreement may address matters concerning which there are no provisions or rules in the employment legislation, collective agreements or employment contracts. Examples of the latter are telecommuting, mobile work, work capacity issues and wellbeing at work.

Also, if the employer so wishes, local agreement may be made on matters that fall under the employer's right to direct. In matters other than those related to the terms and conditions of employment, a shop steward or personnel representative must always have separate authorisation to act on behalf of the parties concerned. Certain matters covered by this Act may be agreed on between national labour market organisations or locally at a workplace.

This option is also available in the public sector, for instance to the comparable authorities in central government, local government and the Church of Finland. The following rights provided for in the OSH Enforcement Act may not, however, be restricted even by national collective agreement:. The organising of cooperation on occupational safety and health may be agreed locally at the workplace in a manner suitable for local circumstances. The parties to such a local agreement are the employer and the occupational safety and health representative or other personnel representative.

If no personnel representative has been elected at the workplace, an agreement may be entered into by the entire personnel or a personnel group. Roadtrippimme jatkui eilen Arizonan Grand Canyonin kautta pikkukylään Barstowiin, josta jatkoimme matkaa tänään takaisin Los Angelisiin.

Grand Canyonin läntinen reuna osottautui pahimmaksi turistirysäkusetukseksi pitkään aikaan. Alueelle ei olisi saanut ottaa mitään taltiointivälineitä ja omalla autolla ei saanut ajaa maksullisella alueella. Tarkasti rajatut alueet olivat saavutettavissa ainoastaan turistialueen operoimilla shuttlebusseilla roimalla ylihinnalla. Me haistatimme pitkät ja tyydyimme ihastelemaan varsinaista aluetta pienen matkan päästä ja otimme pakolliset turitikuvamme muilta maisemakuvauspaikoilta.

Tänään tuntui hyvältä päästä takaisin rannikolle, ison kaupungin sykkeeseen ja viileämpään lämpötilaan. Nevada ja Arizona olivat meistä kaikista läkähdyttävän kuumat ja autossa onkin jo tällä reissulla aika monta tuntia istuttu. Rouheesti laskin, että yli kilometriä.

Minä jään seuraavan viikon tiistaina muutamaksi yöksi vielä yksin reissaamaan ja sitten oma kulta vihdoin tulee. Ennen sitä käymme katsastamassa ainakin Hollywoodin, Santa Monican, Malibun ja shoppailemme laukut ääriään myöten täyteen. Toivon, että pääsen vielä tutustumaan Warners Brosin elokuvastudiolle Hollywoodissa ennen San Franciscoon siirtymistäni. Kaupunkien välinen matka taitetaan taas mukavasti 8h bussilla. Aika lentää, kun on hauskaa! Toronto jäi aikoja sitten taakse, äiti lähti hyvillä mielin kotiin kaksi viikkoa sitten muulina.

Hänellä oli roudattavanaan kaksi isoa matkalaukkua ja yksi cabin-koon laukku, yhteensä oli tavaraa yli 58 kiloa… Kiitos vielä mammalle, että vei ne pois minun käsistä! Torontossa ehdimme äidin kanssa ottaa kaupungin haltuun kävellen, minä sain jopa rakot päkiän alle urheilusuorituksestamme.

Kävimme myös tutustumassa Hockey Hall of Fameen, missä vierailijat pääsevät perehtymään lajin legendoihin ja palvomaan ihka aitoa ja ainoaa Stanley Cup-pokaalia.

Oli hyvä kokemus myös tälläiselle ei niin lajiin vihkiytyneelle, itse lähinnä paneuduin pelipaitojen kehitykseen vuosien saatossa. Eihän niitä ole koskaan pesty ja minne se haju muka häviäisi?

Kieltämättä pystyi heti aistimaan urheiluhuuman! Kävimme myös tosissaan katsomassa Casa Loman, jota on käytetty elokuvien kulisseina useissa leffoissa. Linna on poikkeuksellinen kokonsa ja historiansa puitteissa: Aika erilainen verraten eurooppalaisiin kuninkaidenlinnoihin, mutta yhtä mahtipontista tosin. Ei maailmassa ole kovin montaa yksityishenkilöä, joka olisi yhtä hulppeesti saanut asua. Linnan rakennuttanut liikemies Sir Henry Mill Pellat ajautuikin konkurssiin suuruudenhulluutensa vuoksi ja linna muuttui jo miehen elinikänä muiden omistamaksi turistinähtävyydeksi.

Linna oli mielestäni suloinen ja poikkeuksellisen kehittynyt aikaansa nähden; linnasta löytyi mm. Paikkaa pystyy vuokraamaan häiden pitopaikaksi, näimmekin kahden parin ottavan hääkuviaan linnan tiluksilla ja yleisövierailuajan jälkeen vierailupäivämme iltana paikka suljettiin hääjuhlia varten. Jos rahasta ei ole pulaa, niin siellä morsian pystyy toteuttamaan jokaisen tytön prinsessahäät-unelman. Alla Googlesta napattu kuva, josta näkee linnan upeuden.

Äidin lähdettyä jäin Torontoon vielä muutamaksi päiväksi. Yövyin ystäväni Elisan luona vuotta vanhassa omakotitalossa, jonka omistaa 2 puolisuomalaista siskosta, jotka vuokraavat huoneitaan suomalaisille työharjoittelijoille.

Suomalaiskommuuni oli todella hauska paikka asustaa, kaikki olivat kavereita keskenään ja talossa oli hyvä viba. Elisan kanssa jatkoimme siitä mihin äidin kanssa turistimatkailussa jäimme. Kävimme lasillisella keskustan valojen yllä, tutkimme paikallisen Kiinakaupungin ja nauroimme paikallisella stand up-klubilla.

Elisan ollessa töissä kävin museoissa ja kävelin kaupungilla. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun näin dinosauruksien luita museossa, kyllä ne ovat aika vaikuttavannäköisiä.

Kävin myös kenkämuseossa, joka on tietysti muotiopiskelijan must see! Tälläiset hetket ovat lomailun parasta antia!

Torontosta jatkoin viikko sitten perjantaina bussilla rajan yli Buffaloon, sillä en halunnut ostaa kallista suoraa bussilippua Washingtoniin, jonne olin menossa moikkaamaan kaveria, kun en ollut varma pääsenkö rajan yli. Rajalla olikin jälleen kuumottavaa, tavan mukaisesti kysyttiin kaikkea mahdollista. Itseasiassa rajan ylitys oli loppujen lopuksi helpohko, vaikka sainkin jälleen sen valkoisen I lomakkeen passiini.

Nyt onneksi se ei haittaa, kun päivämäärät ovat oikein ja ESTAni on voimassa tarvittavan ajan. Buffalo oli outo aavekaupunki, jonka keskustassa ei ollut ketään missään.

Hostellin respa kertoi, että siitä kaupunki on tunnettu. Tämä alkoi heti ahdistaa ja buukkasin bussilipun seuraavalle päivälle Nykiin, sillä minun oli halvempaa mennä itseasiassa Washingtoniin New Yorkin kautta.

Illalla Buffalossa kävin katsomassa extemporena baseballia ja nukuin makeasti yksin 6-hengen hostellihuoneessa. Seuraavana päivänä istuin 8 tuntia bussissa ja löysin itseni jälleen Manhattanilta. Hostellini sijaitsi New Jerseyn puolella, joka osottautui itseasiassa todella hyväksi valinnaksi, sillä hostelli oli uusi ja maksoi vain 78 dollaria 3 yöltä! Viimeksi maksoin euroa yöltä uutena vuotena.

New Jerseyn puolelta oli mahtava näköala Manhattanin pilvenpiirtäjiin. Minulla oli tuuria, että osuin kaupunkiin samaan aikaan kuin Vancouverin koulukamuni saksalaiset Susan ja Judith. Sunnuntaina aamulla kävin hostellitutun kanssa aamiaispicnikillä Central Parkissa ja kävimme myöhemmin päivällä Coney Islandilla saksalaistytyjen kanssa vuoristoradassa hurjastelemassa.

Maanantaina lounastimme yhdessä ennen tyttöjen lentoa ja kävin Momassa. Tiistaina jatkoin jälleen matkaa bussilla Washingtoniin, jossa tapasin pitkäaikaisen ystäväni Miian, joka on kaupungissa au pairina. Yövyin yhden yön hänen isäntäperheensä luona, jonka jälkeen muutin 5 yöksi hostelliin. Hostellissa oli kattoterassi, jossa otin joka päivä vähän aurinkoa ja lörpöttelin V: Washington oli hauskan mahtipontinen kaupunki, jossa Amerikan liput liehuivat joka paikassa ja rakennuksissa ei oltu rahaa säästelty.

Hienointa Amerikassa on varmaankin mielestäni se, että jos jotakin tehdään niin se tehdään isosti ja kuluja säästelemättä. Valitettavasti myös usein luontoa säästelemättä.

Miian kanssa kävimme pariin otteeseen Jenkkien neljänneksi isoimmassa ostoskeskuksessa, pällistelimme turisteina Valkoisen talon ja muut pakolliset nähtävyydet ja lauantaina kävimme parilla klubilla tanssimassa. Kunnon tyttöjen laatuaikaa ja oli ihanaa nähdä hänet pitkästä aikaa, viime kerrasta olikin melkein vuosi!

Näemme Miian kanssa onneksi vielä uudelleen San Franciscossa, sillä hän vaihtaa perhettä kesäkuun puolivälissä länsirannikolle. Toissapäivänä vaihdoin jälleen maisemaa, jolloin lensin San Diegoon Charloten kautta. Ensimmäinen lento oli yli tunnin myöhässä jättäen vaihtoaikaa ruhtinaalliset 15 minuuttia, en ole eläessäni juossut sisätiloissa niin kovaa. Yllättäen laukkuni kuitenkin ehti jatkolennolle, mutta laukku oli avattu rajaviranomaisten toimesta. Heitä varmasti kiinnosti 4 kilon rautamöykky laukkuni pohjalla.

Innostuin vähän ostamaan aterimia New Yorkista, minä ja minun ikuinen haave täydellisestä kodista. Olen nyt hostellissa, jonka hintaan kuuluu aamiainen, päivällinen ja päiväretket ympäri San Diegoa. Lauantaina olen luultavasti menossa Tijuanaan Meksikon puolelle hostelliporukassa ja sitä ennen pääsen surffaamaan sekä muita kivoja juttuja. Eilen kävimme vaeltamassa eräällä vuorella ja ihastelemassa maisemia.

Vaellus oli lyhyt, mutta todella jyrkkä. Syke nousi ja jalat huusivat hoosiannaa. Yhteensä olen viikon San Diegossa, jonka jälkeen suuntaan kohti Losia, veljeni tulee tasan viikon päästä tyttöystävänsä kanssa minua viihdyttämään. Silloin tiedossa on mm. Heidän lähdettyään tulee V hakemaan minut kotiin, on murua ikävä. Niin se koulu loppui ja tämä tyty siirtyi äidin kanssa kesälomalle.

Äitihän tuli jo pari viikkoa sitten, silloinhan päivitin viimeksi myös blogini. Ehdimme viettää melkein kokonaisen viikon pällistellen Vancouveria vaihtelevassa säässä.

Ensimmäisenä päivänä olimme kotihuudeilla Richmondissa ja teimme mittavan ostoskierroksen Winnersillä ja Richmond Centerissä, sillä koko päivän satoi ikävästi. Aloitimme seuraavana päivänä itse kaupungin valloittamisen Queen Elizabeth Parkista ja Granville Islandista, joihin kumpaankin äitini ihastui. Queen Elizabeth Park on vanhan, jo sammuneen tulivuoren päällä oleva puutarha-alue, jossa kukkii kymmenien eri lajien kukat ja kaikki istutukset ovat vimosen päälle.

Häntä erityisesti kiehtoi niin kauniisti kukkivat rodo-ruusut ja melkein metrin pituiset tulppaanit. Granville Islandilla kävimme syömässä kökkökahvit, eli jäätävät leivoskahvittelut. Äiti on hyvä tyttödeitti. Seuraavana päivänä aloitimme aamumme käsintehdyillä artesaanijäätelöillä — molemmat ottivat omat varmat lempimakunsa. Minä valitsin banana breadin sekä sea salted pecanin maut ja äiti valitsi suosikkinsa kookosjäätelön.

Herkuttelun jälkeen kävelimme keskustan rantabulevardia pitkin Stanley Parkiin katsomaan toteemipaaluja ja tutkimaan puistoa noin yleisesti. Oli kaunis tuulinen kevätpäivä, joten päätimme vielä kävellä aina West Endiin asti katsomaan kuuluisia nauravia patsaita. Päivän jälkeen jalat eivät kyllä nauraneet, sillä kävelyä tuli ainakin reippaat 8 kilometriä… Kävimme vielä päivän päätteeksi syömässä viimeisen kerran suosikkijapanilaisravintolassani, josta sai jumalaisen hyvää ramenia, japanilaista nuudelikeittoa.

Pitää muuten opetella kotona tekemään! Pöllimme taas about 20 minttusuklaata, joita he tarjosivat kulhossa ennen uloskäyntiä. On muuten yksi parhaista suklaista, joita olen koskaan syönyt. Laskeutuminen rannan tasolle tapahtuu pitkien portaita pitkin metsän lävitse, jossa suuret saniaiset hallitsevat aluskasvillisuutta ja ympärillä kasvaa jättimäisen korkeita puita. Tuossa metsässä on helppo uskoa dinosauruksiin. Rannalta jatkoimme kohti lempikaupunkialuettani, Yaletownia, jossa kiertelimme loppupäivän.

Viime viikon maanantaina olikin sitten viimeinen koe ja toissapäivänä sain jo arvosanatkin kursseista: Hyvin siis opiskelut menivät ja voi olla tyytyväinen ahkerointiinsa. Hyvän tsempin viimeiseen kokeeseen antoi maukas intialainen ruoka, jota äidin kanssa söimme intialaisten hallitsemassa Surreyssä, jossa on toinen KPU: Alueethan Vancouverissa menevät niin, että Richmondissa kiinalaiset ovat isoin väestönryhmä, Surreyssä intilaiset, Deltassa valkoiset kanadalaiset ja Vancouverin mainland on eräänlainen sekoitus kaikkia näitä.

Selvennykseksi siis, nämä kaikki alueet kuuluvat Vancouveriin, vähän niinkuin Pääkaupunkiseutuun kuuluu Helsinki, Espoo, Vantaa jne. Ennen Vancouver Islandille siirtymistä tiistaina kävimme vielä Winnersillä tekemässä viime hetken ostoksia ja söimme Aberdeenin ostoskeskuksessa kiinalaista neljän ihmisen edestä. Jälkkäriksi oli outo Hong Kongin bubble waffle, makuna cheesecake, joka oikeasti maistui hiukan juustokakulta. Illalla oli tiedossa pakkailua ja kävimme keskustan taidegalleriassa Beckyn, Rileyn ja saksalaistyttöjen kanssa.

Eksyimme vielä kaupunkikierrokselle auringon laskiessa. Ilta päättyi lasillisiin aivan rannantuntumassa. Pitää tässä Vancouverin tutkimisen loppukevennyksenä kertoa miten järjestimme äidilleni kaikkialla voimassaolevan matkalipun. Connie oli ostanut eräältä kiinalaispojalta hänen luokkakaverinsa elektronisen Compass Cardin, johon oli ladattu huhtikuun kuukausikortti.

Eli täysin samankaltainen systeemi kuin Helsingissä. Koska metalli on niin kestävää, eikä ajan hammaskaan sitä syövytä, kultaa pidetään täydellisenä materiaalina jokapäiväiseen käyttöön ja samalla metaforana pysyvälle suhteelle.

Merkki sijoittajille Suomen Geologian tutkimuskeskuksen aluejohtajan Risto Pietilän mukaan Kittilän kultakaivos on suurin Euroopassa, mutta koko maailman mittakaavassa se on keskikokoinen.

Pietilä pitää Agnico-Eaglen sijoitusta Suomeen positiivisena asiana, sillä tällä hetkellä alalla ei ole lainkaan paikallisia toimijoita.

Pietilän mukaan Kittilän kultaprojektin synnylle on monia eri syitä: Alueen infrastruktuuri on myös erittäin toimiva, ja yhteisö on tottunut kaivaustoimintaan," Pietilä luettelee syitä uudelle kultaprojektille.

Pietilä sanoo Suurikuusikon esiintymän tuovan uskottavuutta Lapille ja koko Suomelle kaivosteollisuudessa. Kultaryntäyksen paluu Kaivoksen avaamista voidaan pitää kultaryntäyksen paluuna, sillä Risto Pietilä ennustaa Suurikuusikon esiintymän läheisyyteen syntyvän pian kaivosten ryppään. Toisaalta sijoittaminen uuteen rikastamoon madaltaa myös kynnystä uusien esiintymien käyttöönottoon kohtuullisen välimatkan sisällä. Rikastamo voi rikastaa myös muiden yhtiöiden malmeja," Pietilä mainitsee.

Suurikuusikon esiintymän kulta ei ole maassa kultahippuina, vaan kiisumineraaleina, joten kulta täytyy kemiallisesti rikastaa.

: Public kovaa kullia

Eroottiset kertomukset czech anal escort 509
Hairy pussy blog tied fucked porn Suomi oulu chat munakarvojen ajo
SUOMALAISTA PORNOA ILMAISEKSI BIG BIG BIG COCK Jyvaskyla escort upea pillu
Kultaryntäyksen paluuta onkin jo pitkään odotettu, sillä kullan hinta on korkeimmillaan 25 vuoteen. Miian kanssa kävimme pariin otteeseen Jenkkien neljänneksi isoimmassa ostoskeskuksessa, pällistelimme turisteina Valkoisen talon ja muut pakolliset nähtävyydet ja lauantaina kävimme parilla klubilla tanssimassa. Kulta on tunnettu jo esihistoriallisista ajoista lähtien, ja se on aina nauttinut suurta arvostusta. Ensimmäisenä päivänä olimme kotihuudeilla Richmondissa ja teimme mittavan ostoskierroksen Winnersillä ja Richmond Centerissä, sillä koko päivän satoi ikävästi. On nämä maailman ihmeet oikeasti ihmeellisiä. Euroopan suurin kultakaivos rakennetaan Suomen Kittilään. Linna on poikkeuksellinen kokonsa ja historiansa puitteissa:

Certain matters may be agreed on at the workplace. An employer obliged to comply with a universally binding collective agreement and the occupational safety and health representative or other personnel representative or, if none such has been elected, the entire personnel or a personnel group collectively, may enter into an agreement on the organisation of regular working hours in the manner and within the limits prescribed in the collective agreement.

In concluding such an agreement, the provisions regarding approval of local agreement by the parties to the collective agreement need not be complied with. The employer must provide employees the opportunity to select a representative from among their number before the beginning of any agreement negotiations concerning regular working hours.

The employer and any individual employee may agree on the detailed application of such an agreement on regular working hours within the limits specified in that agreement. The employer and employee may also agree on flexible working hours as per the Working Hours Act. Also, unless the collective agreement specifies otherwise, the employer and employee may agree on the extending of regular daily working hours by a maximum of one hour under the Working Hours Act. In such a case, the average weekly working hours must be no more than 40 hours over an adjustment period of 4 weeks.

The weekly working hours shall not exceed 45 hours. An agreement on regular working hours must be executed in writing if it is meant to be in force for more than two weeks. An agreement meant to be in force for less than two weeks may be concluded verbally if the parties agree that a written agreement is unnecessary, unless the applicable collective agreement specifically requires a written agreement.

In addition, the employer and employee may agree within the limits specified in the Annual Holidays Act on:. With this form you can send feedback about the page to the Tyosuojelu. If you want an answer, please remember to give your email address. We use cookies to ensure the best user experience. By using the page, you accept the usage of cookies. Procedures derived from the applicable collective agreement The procedures for local agreement are determined in the applicable collective agreement, and they must always be observed.

Local agreement The parties to a local agreement may generally agree among themselves whether the local agreement is to be concluded in writing or verbally.

Granville Islandilla kävimme syömässä kökkökahvit, eli jäätävät leivoskahvittelut. Äiti on hyvä tyttödeitti. Seuraavana päivänä aloitimme aamumme käsintehdyillä artesaanijäätelöillä — molemmat ottivat omat varmat lempimakunsa. Minä valitsin banana breadin sekä sea salted pecanin maut ja äiti valitsi suosikkinsa kookosjäätelön.

Herkuttelun jälkeen kävelimme keskustan rantabulevardia pitkin Stanley Parkiin katsomaan toteemipaaluja ja tutkimaan puistoa noin yleisesti. Oli kaunis tuulinen kevätpäivä, joten päätimme vielä kävellä aina West Endiin asti katsomaan kuuluisia nauravia patsaita. Päivän jälkeen jalat eivät kyllä nauraneet, sillä kävelyä tuli ainakin reippaat 8 kilometriä… Kävimme vielä päivän päätteeksi syömässä viimeisen kerran suosikkijapanilaisravintolassani, josta sai jumalaisen hyvää ramenia, japanilaista nuudelikeittoa.

Pitää muuten opetella kotona tekemään! Pöllimme taas about 20 minttusuklaata, joita he tarjosivat kulhossa ennen uloskäyntiä. On muuten yksi parhaista suklaista, joita olen koskaan syönyt. Laskeutuminen rannan tasolle tapahtuu pitkien portaita pitkin metsän lävitse, jossa suuret saniaiset hallitsevat aluskasvillisuutta ja ympärillä kasvaa jättimäisen korkeita puita. Tuossa metsässä on helppo uskoa dinosauruksiin. Rannalta jatkoimme kohti lempikaupunkialuettani, Yaletownia, jossa kiertelimme loppupäivän.

Viime viikon maanantaina olikin sitten viimeinen koe ja toissapäivänä sain jo arvosanatkin kursseista: Hyvin siis opiskelut menivät ja voi olla tyytyväinen ahkerointiinsa. Hyvän tsempin viimeiseen kokeeseen antoi maukas intialainen ruoka, jota äidin kanssa söimme intialaisten hallitsemassa Surreyssä, jossa on toinen KPU: Alueethan Vancouverissa menevät niin, että Richmondissa kiinalaiset ovat isoin väestönryhmä, Surreyssä intilaiset, Deltassa valkoiset kanadalaiset ja Vancouverin mainland on eräänlainen sekoitus kaikkia näitä.

Selvennykseksi siis, nämä kaikki alueet kuuluvat Vancouveriin, vähän niinkuin Pääkaupunkiseutuun kuuluu Helsinki, Espoo, Vantaa jne. Ennen Vancouver Islandille siirtymistä tiistaina kävimme vielä Winnersillä tekemässä viime hetken ostoksia ja söimme Aberdeenin ostoskeskuksessa kiinalaista neljän ihmisen edestä.

Jälkkäriksi oli outo Hong Kongin bubble waffle, makuna cheesecake, joka oikeasti maistui hiukan juustokakulta.

Illalla oli tiedossa pakkailua ja kävimme keskustan taidegalleriassa Beckyn, Rileyn ja saksalaistyttöjen kanssa. Eksyimme vielä kaupunkikierrokselle auringon laskiessa. Ilta päättyi lasillisiin aivan rannantuntumassa. Pitää tässä Vancouverin tutkimisen loppukevennyksenä kertoa miten järjestimme äidilleni kaikkialla voimassaolevan matkalipun.

Connie oli ostanut eräältä kiinalaispojalta hänen luokkakaverinsa elektronisen Compass Cardin, johon oli ladattu huhtikuun kuukausikortti. Eli täysin samankaltainen systeemi kuin Helsingissä. Connie jätti korttinsa meille lähdettyään.

Tarkastajat pystyisivät skannerillaan tarkistamaan kortin kuuluvan opiskelijalle, jolloin äitini ei olisi kovin uskottava, mutta järjestelmää ei ole vielä täysin ajettu sisään.

Aikaisemmin opiskelijoilla oli vain paperinen kuukausilippu, myös minulla oli huhtikuussa sellainen. Toukokuussa kaikki paperiversiot vaihtuivat elektronisiin, jolloin myös järjestelmä otettiin kunnolla käyttöön. Lipuntarkastus Compass Cardien osalta tapahtui nyt pelkästään näyttämällä korttia tarkastajalle, joka vain nopeasti vilkaisi sitä.

Meiltä tarkastettiin liput yhteensä 3 kertaa viikon aikana ja äiti tyytyväisenä matkusti ilmaiseksi kiinalaisena opiskelijapoikana. Viime viikon keskiviikkona luovutin asuntomme avaimet suursiivouksen jälkeen ja suuntasimme kohti Vancouver Islandia. Luojan kiitos Becky ja Riley olivat ottaneet säilytykseen meidän matkalaukut, joten lähdimme reissuun pelkällä rinkalla ja repulla.

Minä johdatin meidät lautalla kohti saaren vihreyttä matkanjohtajan elein. Olimme yhden yön British Columbian pääkaupungissa Victoriassa ennen kuin otimme vuokra-auton alle ja suuntasimme kohti uutta seikkailua. Matkalle mahtui upeita näköaloja merelle ja isoille järville, lumihuippuisille vuorille, ihastuttaville pikkukylille ja kauniille rannoille.

Ajoimme sinne minne huvitti, kunhan tie näytti Google Mapsissa tarpeeksi isolta. Emme nimittäin halunneet joutua täysin keskelle korpea rengas puhjenneena ilman puhelinsignaalia. Alla kartta, joka kuvaa hyvin millaisen matkan teimme kuuden päivän aikana, jolloin meillä oli vuokra-auto käytettävissämme. Vietimme eniten aikaa Uclueletissä ja Tofinossa, yhteensä vajaat neljä päivää. Ucluelet oli upea, hääparien suosima pikkukylä, jossa oli upeat rantakalliot. Aallot pauhasivat niitä vasten rikkoutuen lämpimänä kesäpäivänä.

Kylä oli ehdoton lempipaikamme saarella. Tofino oli Levin vertainen turistirysä-surffaribilemesta, jossa lökäpöksykansan laudat olivat siirtyneet veteen. Tunnelma oli äärimmäisen rento ja se korostui vielä lisää majapaikassamme. Meillä oli oma huone, mutta aamiaiselle kaikki kerääntyivät isoon tupakeittiöön, sillä omistaja paistoi kaikille vohveleita aamupalaksi. Muutenkin porukka hengaili yhteistiloissa ja jutteli avoimesti toistensa kanssa.

Paikka oli aito koti kaukana kotoa. Tofinossa tarkastimme alueen kuuluisan biitsin, Long Beachin, joka oli varmaan laskuveden aikaan metriä leveä ja 14 kilometriä pitkä. Iltakävelyllämme näimme puolen tunnin ajan valaan vesipörähdyksiä ja surffareita aaltojen harjalla. Seuraavana päivänä kävimme päiväretkellä luonnon kuumilla lähteillä. Venematkalla kaukaiseen saareen näimme myös valaan selän ja vesipuhalluksia, hirveesti merilintuja, saukkoja ja merileijonia.

Saareen tultuamme kävelimme sademetsän läpi laudoista tehtyä polkua pitkin. Oli mukava päivä, jonka päätimme grillattuihin lampaan steikkeihin, jotka äiti teki. Roadtrippimme päättyi takaisin Victoriaan, josta palasimme lautalla Vancouveriin keskiviikkona. Olimme yötä Beckyn ja Rileyn luona, jossa pesimme pyykkiä ja valmistauduimme seuraavan päivän Toronton lentoon. Riley teki ihania lihapullia, joiden reseptin hän lupasi minulle lähettää ja kävimme myös Iona Beachilla iltakävelyllä.

Kävelymme venyi ja venyi: No tuli sitten käveltyä päästä päähän jälleen se 8 kilometriä. Yöllä uni tuli helposti ilmapatjan päällä. Seuraavana päivänä itkin silmiäni kuiviksi hyvästellessäni Beckyn ja Rileyn lentokentällä. Tämä kevät on ollut ihana, olen tavannut upeita ihmisiä, joista olen saanut uusia ystäviä.

Toivottavasti Connie, Riley ja Becky pysyvät mukana elämässäni. Itkuni itkettyäni tsekkasimme itsemme sisään. Pikkusen jouduttiin säätämään laukkujen kanssa, kun on jo muutama kilo ylipainoa, mutta nehän taas työnnettiin piiloon cabiiniin meneviin laukkuihin. Kuka muka välittää 8 kilon painorajoituksista!?

Lennolla matkustajahenkilökunta oli aika levottomalla päällä, kuulutuksissa heitettiin väliin vitsejä ja kaikki olivat hymyissä suin.

Ikävää oli, että lennon puolessa välissä eräs mies taisi voida pahoin tai ehkäpä oli sydänkohtauksen ensivaiheita mukana, kun keskusradion kautta pyydettiin lääkäriä tai hoitajaa ilmottautumaan henkilökunnalle. Sitten alkoi hirveä hässäkkä koneen etuosassa ja laskun jälkeen lääkintämiehet tulivat noutamaan miehen ensimmäisenä pois koneesta.

Tuskin mitään aivan kauhean vakavaa kuitenkaan oli, sillä näin miehen vielä myöhemmin Toronton lentokentällä. Alla lentokuvaa Vancouverin yllä. Minun Amerikan valloitus alkaa toivottavasti seuraavan viikon loppupuolella, katsotaan miten käy.

Äiti lähtee maanantaina ja sitten menen erään Elisan luokse täällä Torontossa. Tapasimme lyhyesti joulukuussa Helsinki-Vantaan lentokentällä matkalaukkujonossa ja olemme pitäneet yhteyttä Facebookissa tämän kevään. On hauskaa nähdä tämä kaupunki paikallisen silmin ja saada mahdollisesti uusi hyvä ystävä! Eilen kävimme katsomassa pakollisen must-see-kohteen, Niagaran putoukset. On nämä maailman ihmeet oikeasti ihmeellisiä.

Tänään käymme katsastamassa Casa Loman, joka on mm. Linnaa on käytetty useissa elokuvissa ja Torontossa usein kuvataankin maailmanluokan elokuvia. Katsotaan taas minne muualle joudutaan…. Heti ensimmäiseksi pitää todeta, että äiti tulee tänään! Muutama tunti ja sitten pääsee äitin syliin. Äiti tuo myös mukanaan ruisleipää, taidan alkaa itkeä…. Connie lähti viime viikon lauantaina — talo onkin tuntunut muutaman päivän ajan todella tyhjältä.

Vietimme hauskoja turistipainotteisia viimeisiä tyttödeittipäiviä viime torstaista lähtien. Kävimme muutaman päivän aikana Stevestonissa pällistelemässä kalastusaluksia, Vancouver Lookoutissa kurkkimassa yläilmoista uutta lempikaupunkiamme, Queen Elizabeth Parkissa katselemassa kauniita kukkia, Vancouver Lookoutissa kurkkimassa yläilmoista uutta lempikaupunkiamme ja tietysti syömässä hyvin. Alkoihan tää vaihto tuntua nyt ihan lomalta.

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa näkyy taustalla mun sienipurilainen. Siinä oli puolikas portobello-herkkusieni, hummusta, punasipulia, ituja ja vuohenjuustoa. Kuulostaa ehkä karmivalta, mutta pesee mennen tullen kaikki hampparit mitä olen eläessäni syönyt ja noi bataattiranskalaiset oli out of this world. Onneksi osui tälläinen makujen taidonnäyte Connien viimeiseksi illalliseksi.

Ravintola sijaitsee aivan Vancouverin parhailla paikoilla, mikä oli mukavaa vaihtelua asuinalueiden nurkkapubeihin, joissa olemme myös käyneet. Juuri ennen kuin Connie lähti lentokentälle, kävimme isolla porukalla aikaisin aamupalalla. Kaikki olivat melko väsyneitä edeltävästä illasta, jolloin pelasimme myöhään yöhön elokuvista kovin tuttua lappupeliä, jossa lappuun kirjoitetaan substantiivi ja sitten nuolastaa lappu otsaan. Aikamoiset naurut saatiin aikaiseksi kello yhdeltä yöllä, kun meno alkoi mennä taas vähän levottomaksi.

Desireen minun vieressä ottaessa uuden lapun Caleb vasemmalla meni hänen luokseen ja sanoi: Koulusta mainittakoon, että enää on yksi päättökoe jäljellä ja sitten on vaihto suoritettu.

Tänään minulla oli Consumer Behaviorin koe ja opettaja antoi jo arvosanat niille, jotka jäivät niitä odottamaan. Koko kurssista tulen saamaan A: On ollut hienoa huomata, että pärjäisin yhtä hyvin koulussa, vaikka opetuskieleä vaihdettaisiinkin.

Viime perjantaina kävin osto-opettajani kanssa kahvilla Kitsilanon suositussa donitsikahvilassa nimeltään Forty Ninth Parallel. Olin todella innoissani siitä, että opettajani pyysi minua kahvittelemaan ja vieläpä nähtävyydeksi luettavaan paikkaan. Söin kahvin kanssa aivan mahtavan crème brulee donitsin, jonka päällä oli kova sokerikuorute ja vanilijatäyte. Ostokurssi on ollut minulle erittäin antoisa; opettaja oli äärimmäisen ammattitaitoinen, sillä hän on tehnyt pitkän ostouran Stockmannin kaltaisessa Hudson Bay-tavaratalossa ja toiminut myös ostajana Calvin Klein Underwearille.

On ollut suorastaan ilo olla tämän naisen ohjattavana tämän kevään ja se onkin antanut lisämotivaatiota työskennellä ahkerasti kurssilla.

Tämä vaihtokevät on antanut todella paljon lisäponttaa haaveelleni tulla isona kansainvälisen muodin ostajaksi. Viimeistään tämä kahvittelu kruunasi koko komeuden, tunnetta on mahdotonta kuvata.

Kaivosoperaatio ruokkii tonnin päivävauhdilla toimivaa maanpäällistä käsittelytehdasta. Kanadalaisen Agnico-Eagle -kaivosyhtiö presidentti ja toimitusjohtaja Sean Boyd mainitsi Kittilässä marraskuussa, että nopeiden tuottojen sijaan yhtiö pyrkii perustamaan pitkäaikaisen kaivostoiminnan Suomeen. Kultakaivoksen odotetaan tuottavan keskimäärin unssia kultaa vuosittain. Suurikuusikon esiintymä sisältää arviolta noin kolme miljoonaa unssia, eli 85 kilogrammaa puhdasta kultaa, vastaten näin maailman kasvavaan kullantarpeeseen.

Kovan kysynnän vuoksi keltaisen arvometallin hinta on viimeaikoina ollut korkeimmillaan 25 vuoteen, noin dollarissa unssia kohti. Yksi unssi painaa noin 30 grammaa, mikä vastaa sopivasti yhden rakkauskirjeen painoa, onhan vihkisormuksetkin perinteisesti tehty kullasta. Koska metalli on niin kestävää, eikä ajan hammaskaan sitä syövytä, kultaa pidetään täydellisenä materiaalina jokapäiväiseen käyttöön ja samalla metaforana pysyvälle suhteelle. Merkki sijoittajille Suomen Geologian tutkimuskeskuksen aluejohtajan Risto Pietilän mukaan Kittilän kultakaivos on suurin Euroopassa, mutta koko maailman mittakaavassa se on keskikokoinen.

Pietilä pitää Agnico-Eaglen sijoitusta Suomeen positiivisena asiana, sillä tällä hetkellä alalla ei ole lainkaan paikallisia toimijoita. Pietilän mukaan Kittilän kultaprojektin synnylle on monia eri syitä:

public kovaa kullia

Public kovaa kullia -

Seuraavana päivänä aloitimme aamumme käsintehdyillä artesaanijäätelöillä — molemmat ottivat omat varmat lempimakunsa, public kovaa kullia. Eli kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin, mutta kova ikävä on ollut ja onneksi huominen koittaa varsin pian. Elisan ollessa töissä kävin museoissa ja kävelin kaupungilla. Ihanaa ilahduttaa ihmistä, joka on antanut aihetta inspiraatiolle, ihailulle ja oikeasti jakanut osaamistaan noviiseille. Hyvän tsempin viimeiseen kokeeseen antoi maukas intialainen ruoka, jota äidin kanssa söimme intialaisten hallitsemassa Surreyssä, jossa on toinen KPU:

0 People reacted on this

Leave a Reply:

Your email address will not be published. Required fields are marked *